Le, och världen ler tillbaka - Päivänvalo pilkistää pienestäkin raosta

Mötte en rolig tant på butiken idag. Ingen aning vem hon var, men det spelar ju ingen roll heller. Tanten var glad och hälsade, skämtade och skrattade när vi flera gånger mötte varandra med våra handelsvagnar mellan butikshyllorna. Hennes positiva tillvaro smittade minsan av sig! Jag glömde t.o.m. hur hungrig jag var...

När jag flyttade hit för 5 år sedan, kände jag inte många här förutom min man, hans familj och några få av hans vänner. Ibland kunde kassabiträdet på butiken vara den enda som hälsade på mig här. Det hjälpte ju inte saken direkt att jag som svenskspråkig flyttat till en helfinsk ort. Och försiktig som jag var ville jag ju inte göra bort mig heller genom att säga nåt tokigt. Följande år, snart 4 år sedan började jag jobba inom dagvården här i vår kommun. Så småningom lärde jag känna mera folk och fick riktiga egna vänner här också. Finska talar jag numera också utan bekymmer. Ibland kan de ju bli lite fel, men vad gör det egentligen? Ingen är perfekt. Fast jag jobbat på flera ställen inom kommunen under dessa år, så är jag otroligt glad för alla de vänner jag fått genom de olika jobben! Hade aldrig kunnat tänka mig för 10 år sedan att jag nu befinner mig här :) Jag är glad och tacksam att jag har det så bra som jag har det just nu!

Näin tänään hauskan tädin kaupassa. En yhtään tiedä kuka se oli, mutta mieleen se kuitenkin jäi. Täti oli iloinen ja tervehti, vitsaili ja nauroi kun monta kertaa kohdattiin toisiamme kärryjen kans kaupan hyllyjen välissä. Hänen positiivinen olemus oli tarttuvaa tautia, unohdin jopa kuinka nälkäinen olin...

Kun 5 vuotta sitten muutin tänne en tuntenut paljon muita kun mieheni, hänen perheensä ja muutama hänen ystävistään. Joskus oli jopa niin että kukan muu kun kaupan kassatäti ei tervehtinyt minua päivän mittaan. Asiaa ei parantanut sitä että ruotsinkielisenä muutin täysin suomenkieliselle paikkakunnalle. Ja varovainen kun olin niin en halunnut vahingossa sanoa mitään hullua. Seuraavana vuonna, pian 4 vuotta sitten menin töihin meidän kunnan päivähoitoon. Pikkuhiljaa opin tuntemaan lisää ihmisiä ja sain jopa omia ystäviä. Suomeakin puhun nykyään ilman ongelmia. Joskus tulee sanottua jotain hassua, mutta mitä väliä siinäkään on? Kukaan ei ole täydellinen. Ja kun yrittää parasta niin varmasti hyvä tulee. Olen näiden vuosien aikana ollut monessa toimipisteessä töissä. Jokaisen työpaikan kautta olen saanut hyviä ystäviä. Siitä olen tosi iloinen!! En olisi voinut 10 vuotta sitten kuvitellakaan että olen tässä nyt :) Olen iloinen ja kiitollinen siitä että minulla on asiat näin hyvin juuri nyt!

Linda